Lisääkö työhyvinvoinnin kehittäminen innovaatioiden määrää?

Osallistuin 26-28.05.2014 Kööpenhaminassa järjestettyyn kongressiin ”Wellbeing at Work”. Kongressiin osallistui  332 edustajaa 24 maasta. Eniten esitelmiä oli luonnollisesti Tanskasta. Saimme todeta sanoin ja elein, että tanskalaiset ovat maailman onnellisimpia kansoja.

Suomeen tarvitaan lisää innovaatioita. Tästä vallitsee laaja konsensus. Tuomo Alasoini kirjoittaa Tanskasta innovaatioiden kärkimaana ja sopivana esimerkkinä meille miten innovaatioiden määrää voitaisiin lisätä: ”Tanskalaisissa yrityksissä kova innovaatiovauhti ei ole tullut työntekijöiden selkänahasta. Tanska on Euroopan ykkösmaa myös ihmisten onnellisuudessa ja tyytyväisyydessä työhönsä.” Alasoini jatkaa: ” Innovaatioiden tuotanto on hajautunut yrityskentässä tasaisemmin. Erityispiirteenä on pienten ja keskisuurten yritysten tärkeä rooli. Tanskassa näiden panostus t&k-toimintaan on maailman huippuluokkaa toisin kuin Suomessa. Tanskalaisyritykset kannustavat aktiivisesti myös tavallisia työntekijöitä tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen.”  Lue Tuomo Alasoinin koko teksti täältä. 

Työhyvinvoinnin kehittämisessä olemme jo tottuneet siihen, että paras tulos saavutetaan kun kaikki osallistuvat kehittämiseen. Ainoastaan ylhäältä-alas ei toimi. Olen itse 20 vuotta käyttänyt osallistavaa, ratkaisukeskeistä KivaQ-menetelmää työhyvinvoinnin kehittämisessä mitä erilaisimmissa työpaikoissa. Melkein aina kyseinen työtiimi innostuu kehittämiseen. Näin työpaikat tottuvat työskentelytapaan ja tottuvat ratkaisemaan muitakin ongelmia ja samalla keksivät uutta. Ei enää nähdä näissä tiimeissä pelkästään valittamista vaan aitoa pyrkimystä ratkaisuihin. Osallistavan työhyvinvoinnin kehittämistoiminnan kautta tulee työskentelytapa tutuksi ja tästä se voi levitä muuhun toimintaan työpaikoilla. Kun jokaiselle työntekijälle annetaan mahdollisuus osallistua kehittämiseen syntyy uusia ideoita. Tuskin pääsemme kertaheitolla Suomessa Tanskan rinnalle innovaatioiden määrässä mutta voimme ottaa pieniä askeleita oikeaan suuntaan ja jokainen taho, myös työterveyshuolto ja muut työhyvinvoinnin kehittäjät, voivat omalla toiminnallaan edistää tätä kehitystä.

Voisiko työterveyshuolto siis kantaa kortensa kekoon ja työhyvinvoinnin kehittämisen kautta vaikuttaa tapaan työskennellä ja kehittää, sekä näin myös innovaatioiden lisäämiseen? Uskallan vastata ”Kyllä voi”.